Georg Ots 21.3.1920 — 5.9.1975

 

 

 

 

 

Saarenmaan valssi

 

 

Useimmille suomalaisille Otsista tulee ensiksi mieleen Saarenmaan valssi, joka oli muuten alun perin mollisävelmä — virolaiseen musiikkimakuun duuri lienee sopinut paremmin.

 

Valter Ojakäär on muistellut valssin taltiointia. Ojakäär oli yksi kuusitoistamiehisen orkesterin soittajista.

 

Laulun säveltäjä Raimond Valgre — legenda hänkin — kuoli muuten ainoastaan 36-vuotiaana 31. joulukuuta 1949, muutamia tunteja ennen vuodenvaihdetta.

 

Valssin suomentaja oli pitkään tuntematon, mutta Raigin (2002, s. 166) mukaan tekstin teki Ilkka Kortesniemi. Korjattakoon vielä tässä yhteydessä Saarenmaan valssin loppusanojen yleinen tulkintavirhe eli kuvitelma siitä, että kiiltävätähtisen sotilaan (”kuldtärniga nooruke sõjamees”) jääminen ilman pellavapäätä (”linalakkneidu saa püüda ei saa”) olisi merkinnyt jonkinlaista henkistä vastarintaa neuvostomiehitykselle: runoilija Debora Vaarandi oli päinvastoin ollut harvoja Viron ensimmäisen tasavallan aikaisia kommunisteja. (Nyky-Virossa Saarenmaan valssi on jonkin verran menettänyt suosiota tämän ”stalinistisen” taustansa vuoksi.) Valssin teksti on alun perin katkelma runosta Talgud Lööne soos eli Talkoot Löönen suolla, jossa kerrotaan ”sosialistista” talkoista — Löönen suo sijaitsee/sijaitsi Valjalan kunnassa Saarenmaalla. Helsingin Sanomien haastattelussa Vaarandi kertoi olleensa runoa tehdessään sairaana ja halunneensa loihtia silmiensä eteen valoisia näkyjä. Talkoot pidettiin erään verkkosivun mukaan 9. kesäkuuta 1946, ja ensimmäisen tanssiparin vaaleatukkainen Asta Mets on tiettävästi ollut runon ”pellavapää”.

 

Kahden pienen maan baritonitähdet: Olavi Virta ja Georg Ots

 

Monet meikäläiset populaarimusiikista kirjoittavat ovat miettineet, olisiko Olavi Virta voinut olla suuri maailmantähti, ellei pieni kielialueemme olisi ollut estämässä. Ots oli laulajana monipuolinen, mutta vielä pienemmältä kielialueelta, joskin hän oli suuri tähti laajassa Neuvosto­liitossa. Eräällä Postimees-lehden verkkosivulla pohdittiin, olisiko hän voinut olla ”maailmanääni”, elleivät hänen parhaat vuoteensa olisi sattuneet aikaan, jolloin ”rautaesirippu oli tiiviisti kiinni”. Tämän kirjoittajan mielestä on tärkeämpää nauttia kummankin laulajan tallenteista, joitten ansiosta heidän äänensä elää yhä.

 

Ots sai muuten aikoinaan Neuvostoliiton kansantaiteilijan (Nõukogude Liidu rahvakunstnik) eli korkeimman neuvostoajan taiteilija-arvonimen. 

 

 

Otsia muisteltiin Radio Ylen Yhdessä la 8. marraskuuta 2003

 

Arne Mikk mainitsi Otsin olleen sodan jälkeen Estonia-teatterin ensimmäinen uuden sukupolven edustaja vanhan polven tähtien paettua Ruotsiin. Mikkin mukaan nimenomaan Ots houkutteli suurimmat yleisömäärät Estoniaan. Sopraano Anu Kaalmuisti Otsin nuoren aloittelijan lämpimänä ja hienovaraisena tukijana. Valter Ojakääriäkin kuultiin ohjelmassa.

 

 

Lähteitä

 

Raig, Kulle: Saaremaa valss. Georg Otsa elu. Kirjastus ”Varrak”. Tallinn 2003.

Raig, Kulle: Saarenmaan valssi. Georg Otsin elämäkerta. Ajatus. Jyväskylä 2002. ISBN 951-20-6182-1.

 

 

 

 

© J. J. Marjanen ja VYS ry 2004

 

Tekstin luvaton lainaaminen kaupalliseen tarkoitukseen kielletty!

Kiitokset seuraaville: Jukka Suortanen

 

 

Artikkelin kirjoittaminen on alkanut syyskuussa 2003

Tämä versio su 18. huhtikuuta 2004

 

Viihdemusiikin Ystävien Seuran linkkisivulle