Rokkasen musiikkiperhe

Mirjam Helin, o.s. Rokkanen	Oskar Walter Rokkanen	Elbe Häkkinen, o.s. Rokkanen
laulunopettaja, (ooppera)laulaja	kauppaneuvos	sanoittaja, säveltäjä, (pianisti, viulisti, laulaja)
s. 29.3.1911 Pietari	s. 14.7.1882 Mikkelin mlk	s. 2.9.1914 Pietari
	k. 24.8.1973 Helsinki	k. 6.4.1951 Helsinki

Mirjam Helin on Rokkasen perheen tunnetuin nimi, toiseksi tunnetuin on Helinin isä, joka oli sähköinsinööri, levytuottaja, Pohjoismainen Sähkö Oy:n perustaja, Suomen Kulttuurirahaston jäsenenäkin toiminut Oskar Walter Rokkanen. Mirjam Helinin äiti oli Helena Sofia Rokkanen (o.s. Puhakka), jonka kanssa Oskar Rokkanen meni naimisiin vuonna 1910.

Mirjam Helin oli Oskar ja Helena Rokkasen ensimmäinen lapsi. Hänelle syntyi myöhemmin yksi sisar, Elbe, ja yksi veli, insinööri, toimitusjohtaja Lauri Uljas Oskari vuonna 1920. Myös Mirjam Helinin sisar Elbe ansioitui musiikin alalla mm. sanoittajana ja säveltäjänä. Häkkinen käytti sanoittajana ja säveltäjänä salanimillä Lalli ja K. Raikko.

Salanimi K. Raikko on kuitenkin epäselvä nimimerkki, sillä sen väitetään kuuluneen Elbe Häkkisen lisäksi/sijasta Kauko Käyhkölle; asiasta on käyty myös oikeutta, ja tuolloin K. Raikon tuotanto määrättiin Elbe Häkkisen nimiin, mutta tämä ei anna varmuutta siitä, kuuluuko nimimerkki K. Raikko todellisuudessa Elbe Häkkiselle, Kauko Käyhkölle vai molemmille, eli ovatko molemmat sanoittaneet ja säveltäneet kappaleita samalla nimimerkillä.

Elbe Häkkisen sanoituksia ja sävellyksiä ovat mm. Aavikon lapsi (Berit, 1972), Hauskoja poikia (Raimo Saari, 1972), Kirje sieltä jostakin (Kauko Käyhkö, 1940, Kai Lind, 1971, Teijo Joutsela 1975), Murtunut elämä (A. Aimo, 1940, Kalevi Korpi, 1971) ja Pikkukaupungin tyttö (Veli Lehto, 1932). Elbe Häkkinen kuoli vuonna 1951 ja Käyhkö 1983, eikä salanimiä todennäköisesti ole koskaan heiltä henkilökohtaisesti tiedusteltu. Elbe Häkkinen säesti ja oli mukana naisvoimistelijoissa; hänelle syntyi yksi poika vuonna 1939.

Venäjän vallankumouksen jaloista perhe joutui lähtemään Suomen puolelle. Mirjam Helin muistaa. kuinka hän pakeni 7-vuotiana tätinsä, äitinsä ja nuoremman sisarensa Elben kanssa perheen kesähuvilalle Antreaan keväällä 1918. Hänen isänsä pakeni myöhemmin metsien kautta Suomeen. Pietariin jäi isän rakennuttama kivitalo, Viipuriin hänen isänsä Helsinkiin perustaman Pohjoismainen Sähkö -liikkeen sivuliike ja Antrean-huvila. Toisessa maailmansodassa tuhoutui myös Helsingissä Vuorikadulla sijainnut liike. Oskar Rokkanen ei antanut periksi, vaan etsi liikkeelleen uudet toimitilat. Kirjanpitokurssit tuolloin käynyt tytär toimi isänsä liikkeessä konttoripäällikkönä ja yli 70 henkilön esimiehenä lähes 10 vuotta sota-ajat mukaan lukien. Isä olisi myös toivonut tyttärestään insinööriä tai ekonomia, eikä missään nimessä oopperalaulajaa, ja tästä asiasta heillä olikin aina erimielisyyksiä. Musiikkiopintoja vastaan isällä ei ollut mitään, mutta ammattimielessä musiikkiopintoja vastaan hän oli, kertoo Mirjam Helin. Musikaalinen isä soitti itsekin pianoa ja lauloi toista tenoria. Äiti oli sopraano.

Mirjam Rokkasen sukunimi muuttui Heliniksi hänen mentyään naimisiin v. 1936 vuonna 1907 syntyneen varatuomari Hans Fjalar Waldemar Helinin kanssa, joka oli myös ehdottomasti Mirjam Helinin isän tavoin oopperalaulajan uraa vastaan ja uhkasi jopa purkaa kihlauksen. Tämän jälkeen Mirjam Helin mietti asiaa uudelleen ja hänestä tuli enemmänkin laulupedagogi.

Kapellimestari Nils-Erik Fougstedt pyysi Heliniä radion solistikuoroon, jossa hän lauloi vuodet 1940—1952. Yhteistyötä Helin on tehnyt mm. Ritva Auvisen ja Tamara Lundin kanssa. Mirjam ja Hans Helin tekivät testamenttinsa taiteen hyväksi ja päättivät, että jäljelle jäävä puoliso ratkaisee perinnön käyttökohteen. Mirjam ja Hans Helinillä ei ollut lapsia.

Puoliso Hans Helin kuoli vuonna 1973, ja saman vuoden syksyllä kuoli Mirjam Helinin isä Oskar 91-vuotiaana. Mirjam Helinin äiti Helena kuoli vuonna 1975.

Helinin uran tunnetuin levytys on Kalervo Hämäläisen sanoittama ja säveltämä kappale Lapin äidin kehtolaulu, jonka Mirjam Helin levytti ensimmäisenä, levytysvuosi oli 1950. Helinin jälkeen kappaleen ovat levyttäneet mm. Annikki Tähti (1960), Jari Huhtasalo (1972), Lilli Palvalin (1981), Eero Aven (1982) ja Ragni Malmstén (1983). Instrumenttiversiona kappaleen levytti Suomen todennäköisesti ainoa sahansoittaja Osmo Salmi vuonna 1982.

Laulamisen ohella Helin on Liisa Linko-Malmion ohella Suomen arvostetuimpia ja ansioituneimpia laulupedagogeja. Pedagogina hän on toiminut Lahden Musiikkiopistossa ja myöhemmin Sibelius-Akatemiassa. Hän piti ensikonserttinsa vuonna 1938 ja esiintyi useissa maissa konsertti- ja oratoriolaulajana. 2.1.1981 Mirjam Helin soitti valtiotieteen maisteri Matti Ilmaselle, koska hän halusi perustaa Kulttuurirahastoon Mirjam ja Hans Helinin nimikkorahaston. Keskusteltuaan Ilmasen kanssa asiasta hän myös paljasti haaveensa kansainvälisestä Mirjam Helin -laulukilpailusta. Ensimmäisen kerran se pidettiin elokuussa 1984 ja tämän jälkeen viiden vuoden välein. Ensimmäistä laulukilpailua varten koottiin järjestelykomitea, jossa puhetta johti kapellimestari Ulf Söderblom; jäseniksi valittiin oopperalaulaja Jorma Hynninen, maisteri Matti Ilmanen, Suomen musiikin tiedotuskeskuksen johtaja Kauko Karjalainen, Yleisradion musiikkipäällikkö Antero Karttunen ja Sibelius-Akatemian rehtori Ellen Urho. Puheenjohtaja ei Mirjam Helinin mukaan tule toimeen ilman sihteeriä; tuolloin sihteeriksi valittiin Sirpa Hietanen. Kilpailu on tarkoitettu jo esiintymiskypsyyttä omaavien nuorten laulajien valiojoukoille. Mirjam Helin-laulukilpailu on ollut vuodesta 1987 alkaen Kansainvälisten Musiikkikilpailujen Maailmanliiton (Fédération Mondiale des Concours Internationaux de Musique, Genève) jäsen. Kilpailun suosio on kasvanut jokaisen kilpailun myötä.

Viihdemusiikin Ystävien Seuran pääsivulle